Itse tehty kaislanniittokone – kannattaako rakentaa itse?

Moni mökkiläinen ja rannanomistaja huomaa kesäisin, kuinka rantaviiva vähitellen peittyy rehevään kaislaan. Vedessä kohoavat varret hankaloittavat uimista, estävät veneenlaskun ja muuttavat rauhallisen näkymän tunkkaiseksi. Kasvuston leviämistä voi hillitä niittämällä, ja tähän tarkoitukseen löytyy kaupoista useita laitteita.

Käsikäyttöinen viikate on perinteinen mutta raskas, ja vesijetin perässä kulkeva leikkuri edellyttää kalliin ajokin. Tästä syystä moni rakentelusta innostunut pohtii, kannattaisiko rakennusprojekti, jossa syntyy oma kaislanniittokone irtomoottorilla. Ajatus houkuttelee, koska rannalla työskentelevä laite vaikuttaa yksinkertaiselta; tarvitset vain rungon, moottorin ja terän.

Samaan aikaan mielessä pyörii epäily siitä, paisuuko hanke kalliimmaksi kuin valmis ratkaisu ja voiko kotitekoinen kone olla riittävän luotettava.

Kaislan niiton haasteet

Kaisla on sitkeä, kuituja sisältävä vesikasvi joka kasvaa matalassa vedessäkin yli kahden metrin mittaiseksi. Pitkät varret kietoutuvat helposti terien ja akselien ympärille, jos leikkuujärjestelmä ei ole riittävän terävä. Niitto tapahtuu useimmiten osittain veden alla, mikä altistaa koneen korroosiolle ja vierasesineiden iskuille.

Käyttäjä seisoo usein kahluuhousut jalassa nilkasta reiteen ulottuvassa vedessä, jolloin tasapainon menetys on todellinen riski. Laitteen tulee olla kevyt, helposti hallittava ja riittävän tehokas katkaisemaan paksutkin varret yhdellä vedolla. Terän suojuksesta, liukukiskoista ja kelluvuudesta on huolehdittava, jotta kone ei uppoa eikä vaurioitu ensimmäisenä käyttöpäivänä.

Itse tehdyn kaislanniittokoneen suunnittelu

Yllä näkyvä CAD-mallinnus esittää veneen sivulle kiinnitettävää itse tehtyä kaislanniittokonetta. Mallissa moottori on sijoitettu vakaasti ponttonien päälle, ja leikkuuterä ulottuu veneen sivulle veteen. Rakenteessa on huomioitu vakaus, käyttöergonomia ja huollettavuus. Tämä tyyppinen ratkaisu sopii erityisesti niille, jotka haluavat hyödyntää olemassa olevaa venettä ja laajentaa niittokapasiteettia ilman erillistä kulkuvälinettä vedessä.

Voit ottaa yhteyttä sivun alalaidasta löytyvään sähköpostiosoitteeseen esimerkiksi kannettavan, kelluvan tai traktoriin kiinnitettävän kaislanniittokoneen CAD-malleihin. Mallinnuksia voidaan toteuttaa yksityiskohtaisemmin toiveiden ja käyttötarkoituksen mukaan.

Tarjolla olevat kaupalliset vaihtoehdot

Valmiita niittolaitteita voi karkeasti jakaa kolmeen luokkaan. Ensimmäinen on käsikäyttöinen varsi- tai naruleikkuri, joka muistuttaa metsässä käytettävää raivaussahaa ja toimii bensiinillä tai akulla. Sen terä on pieni ja kantama rajallinen, mutta hinta jää usein alle tuhannen euron, mikä houkuttaa satunnaista käyttäjää.

Toinen luokka on kelluva trimmausyksikkö, joka hinataan soutu- tai moottoriveneen perässä. Tällainen ratkaisu yltää laajalle alueelle ja katkaisee kaislan juurineen, mutta vaatii veneen, trailerin ja kaksi käyttäjää. Kolmantena ovat pienet niittoproomut, jotka lasketaan rampilta veteen ja joilla kuljettaja ajaa istuen. Proomu on suorituskykyinen ja mukava, mutta hankintahinta nousee helposti kymmeneen tuhanteen euroon. Kun tähän lisätään ylläpito, vakuutukset ja varastointipaikka, ei ole ihme, että rakentelijat etsivät vaihtoehtoa.

Mikä tekee itse rakennetusta koneesta kiinnostavan

Oma kaislanniittokone tarjoaa kolme selkeää etua verrattuna kaupan laitteisiin. Ensimmäinen on räätälöitävyys. Moottorin teho, terän leveys ja rungon kelluvuus voidaan mitata juuri oman rannan syvyyden ja kasvuston tiheyden mukaan. Toinen etu on kustannusten hallinta, sillä moni osa löytyy kierrätyskeskuksesta, nettikirpputorilta tai tuttavan varastosta.

Kolmantena tulee oppimiskokemus. Projekti antaa mahdollisuuden opetella hitsausta, koneistusta, sähkötekniikkaa ja pintakäsittelyä. Aivan kaikkia ei tietenkään kiinnosta iltakaudet tallissa, mutta rakentajahenkiselle käsityö on yhtä palkitsevaa kuin valmis lopputulos.

Teräjärjestelmän suunnittelu

Leikkuujärjestelmä on koneen sydän. Yleisin tee se itse -ratkaisu perustuu kahteen vastakkaisiin suuntiin liikkuvaan sahanterään, jotka leikkaavat kaislan saksen tavoin. Liike saadaan kampiakselin ja kiertoepäkeskon avulla. Toinen vaihtoehto on pyörivä metsäsahan terä, jonka halkaisija on noin satakolmekymmentä millimetriä.

Pyörivä terä on helppo toteuttaa, sillä et tarvitse monimutkaista mekanismia, mutta se viskoo irtokiviä ja katkaistuja varrenpätkiä laajalle alueelle. Saksimekanismi tekee siistin leikkuujäljen eikä sinkoile, mutta vaatii tarkkaa linjausta ja säännöllistä rasvausta. Laadukas terä on valmistettava ruostumattomasta teräksestä tai vähintään galvanoitava, koska vesikosketus on jatkuvaa.

Irto-moottorin valinta

Irtomoottoriksi kelpaa käytetty raivaussaha, ruohonleikkuri tai pieni mönkijän moottori. Nelitahtinen sylinteri kuluttaa vähemmän polttoainetta tunnissa kuin kaksitahtinen, ja pakokaasun haju pysyy lievempänä. Kaksitahtinen moottori tuottaa puolestaan paremman teho-painosuhteen, minkä avulla selässä kannettava malli pysyy kevyenä.

Sähkömoottori tuntuu houkuttelevalta hiljaisuutensa ansiosta, mutta vesitiiviin akkupaketin rakentaminen nostaa kustannuksia ja lisää painoa. Polttoaineen helppo saatavuus puhuu bensiinin puolesta, kun taas sähkö sopii erityisesti saareen, jossa polttoaineen varastointi on hankalaa. Moottoria valitessa on hyvä muistaa, että veden roiskeet ja suolapitoisuus kiihdyttävät korroosiota, joten jäähdytysripojen ja liittimien suojakäsittely pidentää elinikää.

Rungon ja voimansiirron rakennus

Rungon rooli riippuu siitä, halutaanko laite kellumaan vai kannettavaksi. Kelluva versio tehdään useimmiten kahdesta ponttonista, jotka voivat olla alumiiniputkea, vesivanerista laminoitua kennoa tai vanhasta SUP-laudasta leikattuja palikoita. Ponttonien väliin kiinnitetään putkikehikko, johon moottori, vaihde ja teräyksikkö asennetaan.

Kapea runko on ketterä kääntää, mutta vakaus kärsii. Voimansiirto toteutetaan ketjulla tai kiilahihnalla, joskus myös kardaaniakselilla, jos moottori sijaitsee terästä kauempana. Ketju on helppo huoltaa ja osat saa polkupyöräliikkeestä, mutta se venyy ja vaatii rasvausta. Kiilahihna sietää paremmin äkkipysäyksiä ja luistaa, jos terä tarttuu juurakkoon, mikä säästää laakereita.

Sähkö ja ohjaus

Bensiinikäyttöisessä koneessa sähköjärjestelmä rajoittuu sytytyspuolaan, tappokatkaisijaan ja mahdolliseen LED-työvaloon. Sähköversion kanssa lista pitenee. Tarvitaan akku, BMS-yksikkö, laturi ja vesitiivis kotelo, jossa on ylipaineventtiili paloturvallisuuden vuoksi. Ohjaus tapahtuu useimmiten polkupyörästä lainatuilla jarrukahvoilla, jotka kytkevät moottorin päälle tai vapauttavat kaasun. Tapponarun päätepisteeksi riittää punottu polyesteri, joka ei ime vettä ja kestää UV-säteilyä. Akun ja moottorin välinen kaapeli vedetään suojaputkessa, jotta mekaaninen rasitus ja UV-säteet eivät haurasta eristettä.

Turvallisuus vesirajassa

Työskentely liukkailla kivillä ja virtaavassa vedessä asettaa turvallisuusvaatimuksia, joita ei pidä aliarvioida. Käyttäjällä tulee olla pelastusliivi, teräksellä vahvistetut turvakumisaappaat sekä suojalasit. Veden alla piilottelevat kivet ja uppokannot voivat sinkoutua kuin ritsan ammukset, jos pyörivä terä osuu niihin.

Terän yläpuolella oleva suojapelti ehkäisee suurimmat roiskeet. Kipinävaara on vähäinen vedessä, mutta polttoainesäiliö on silti sijoitettava mahdollisimman kauas moottorin pakosarjasta. Ennen jokaista käyttökertaa on tarkistettava, ettei terässä ole halkeamia ja että kaikki pultit ovat kiristetty asianmukaisesti.

Kustannukset ja pitkän ajan kulut

Tyypillinen tee se itse -projekti syö rahaa kolmessa erässä. Ensimmäiseen erään kuuluvat runkomateriaalit, kiinnikkeet ja teräjärjestelmä. Toiseen erään lasketaan moottori ja voimansiirto. Kolmannessa vaiheessa tulevat huoltokulut, joita ei pidä vähätellä. Polttomoottori kuluttaa noin puoli litraa bensaa tunnissa, ja öljyt vaihdetaan kahdenkymmenen käyttötunnin välein.

Sähkökoneen energian hinta on pieni, mutta neljän kilowattitunnin litiumakku saattaa maksaa enemmän kuin kaikki muut komponentit yhteensä. Jos projekti käynnistyy pelkillä ostetuilla osilla, loppusumma voi nousta helposti kolmeen tuhanteen euroon. Kun kierrätysmateriaalia löytyy omasta takapihasta, summa putoaa satoihin euroihin.

Huolto ja varaosat

Kaupallisen laitteen etuna on varaosaluettelo ja huoltosopimus. Tee se itse -koneessa rakentaja on vastuussa koko historiasta. Rakennusvaiheessa kannattaa piirtää räjäytyskuva, johon merkitään laakerien, akselien ja tiivisteiden mitat. Näin myöhemmin on helppo tilata vastaavat osat rautakaupasta tai verkkokaupasta.

Standardointi helpottaa elämää. Jos mahdollisimman moni osa on peräisin polkupyörästä, ruohonleikkurista tai moposta, niiden hinta pysyy maltillisena ja saatavuus hyvä. Ruostumattoman terän teroitus vaatii timanttiviilan, ja se on tehtävä joka kymmenes käyttötunti, jos haluaa siistin leikkuujäljen.

Lainsäädäntö ja lupakäytännöt

Suomessa kaislan niitto oman rannan alueella on sallittua, kun kasvusto kerätään pois vedestä eikä pohjaa ruopata. Jos niittoala ylittää noin puoli hehtaaria tai jos työ tehdään Natura-alueella, on tehtävä ilmoitus ely-keskukselle. Meluhaitat eivät yleensä muodosta estettä, kun työ ajoitetaan päiväsaikaan. Akkupakettien kuljettamisesta veneessä on kuitenkin olemassa Liikenne ja viestintäviraston ohje, joka suosittelee haponkestävää koteloa ja kiinteää kiinnitystä runkoon. Tulityöluvat eivät koske valmista konetta, mutta hitsaukset ja polttoleikkaukset on suoritettava asianmukaisissa tiloissa.

Ympäristövaikutukset

Kun kaisla poistetaan vedestä, vesi kirkastuu ja happea liukenee paremmin. Samaan aikaan vapautuu typpeä ja fosforia, jos massaa ei kerätä ylös vaan se jää lahoamaan. Parhaaseen tulokseen pääsee, kun niitetty kasvi nostetaan rannan yläpuolelle ja kompostoidaan. Sähkömoottorin hiilijalanjälki on pienempi kuin polttomoottorin, mutta litiumin louhinta, kennon valmistus ja kierrätys muodostavat oman ympäristökuormansa.

Jos akkujen elinkaarta ei pystytä pidentämään, paketin vaihto muutaman vuoden välein kumoaa saavutetun hiilisäästön. Bensiinimoottori tuottaa pakokaasuja ja melua, jotka voivat häiritä lintujen pesintää varhaisena aamuna. Oikein mitoitettu kone, jossa on kohtuullinen kierrosluku, tekee työnsä tehokkaasti ja säästää energiaa.

Harrastajien kokemuksia

Verkkokeskustelujen perusteella projektin kesto vaihtelee kahdesta viikonlopusta kahteen vuoteen. Eräs rakentaja aloitti keväällä, mutta joutui odottamaan kierretankojen toimitusta syksyyn. Lopputulos oli kahdella ponttonilla kelluva laite, jonka teräleveys oli metri ja moottorina toimi vanha satakaksikymmentäviisi kuutioinen mopo.

Kokemukset olivat myönteisiä, kun kone leikkasi tunnissa sadan neliön alueen. Toinen harrastaja päätyi selässä kannettavaan malliin, jossa raivaussahan moottori pyöritti pyöreää terää. Heikkoudeksi paljastui pakoputken kuumuus, joka sulatti muovisen polttoainesäiliön kannen, ja korjaus vei kokonaisen viikonlopun. Yhteistä tarinoille on, että suunnitteluun ja säätöön kuluu enemmän aikaa kuin alussa arvaisi, mutta onnistumisen tunne on sen mukainen.

Milloin projekti kannattaa keskeyttää

Jos suunnitelma kasvaa liian kunnianhimoiseksi, on hyvä pysähtyä ja arvioida tilannetta. Kun tehontarve nousee yli kymmenen kilowatin, kantavuusvaatimukset ja vakuutusasiat alkavat muistuttaa pienen veneen rakentamista. Sähköversiossa kolmenkymmenen kilon akkupaketti voi tehdä laitteesta vaarallisen raskaan käsitellä rantavedessä. Kulujen karatessa on järkevää laskea, paljonko kaupallinen laite maksaisi vuokrattuna tai käytettynä. Keskeyttäminen ei ole häpeä, jos oma turvallisuudentunne kärsii tai rakentamiseen varattu aika syö perheen lomaviikot.

Lue myös parhaat kaislaleikkurit veneeseen testi

Usein kysytyt kysymykset