Pyöräily syksyllä – näin ajat mukavasti kylmässä ja märässä

Syksy ei itsessään lopeta pyöräilykautta. Useammin ongelmaksi muodostuu se, että samoilla vaatteilla ja varusteilla, joilla pyöräily tuntui mukavalta elokuussa, ei enää pärjää marraskuisessa tihkusateessa.

Suomalainen syksy voi tarkoittaa kaikkea aurinkoisesta kymmenen asteen iltapäivästä pimeään, tuuliseen ja lähes nollakeliin. Ilmatieteen laitoksen määritelmässä termisen syksyn aikana vuorokauden keskilämpötila on nollan ja +10 asteen välillä, ja syksyn mittaan myös tuulisuus yleensä kasvaa.

Pyöräillessä sää tuntuu lisäksi hieman erilaiselta kuin kävellessä. Vauhti lisää viiman tunnetta, mutta samalla keho tuottaa lämpöä. Siksi syyspukeutumisessa tavoitteena ei ole mahdollisimman lämmin vaatetus, vaan sopiva tasapaino lämmön, hengittävyyden sekä tuuli- ja sadesuojan välillä.

Kun nämä asiat ovat kunnossa, viileä syyspäivä voi olla pyörällä varsin miellyttävä. Eikä työmatkaa tarvitse aloittaa vartin mittaisella pukeutumisoperaatiolla.

Liian lämmin vaatetus voi olla yhtä hankala kuin liian kevyt

Syksyllä tavallinen virhe on pukeutua ulkolämpötilan perusteella kuin olisi lähdössä kävelylle.

Jos ulkona on esimerkiksi viisi astetta lämmintä, paksu talvitakki saattaa tuntua eteisessä järkevältä. Muutaman kilometrin pyöräilyn jälkeen tilanne on toinen. Selkä lämpenee, hengitys kiihtyy ja takin sisällä alkaa tulla hiki.

Kun kosteat vaatteet myöhemmin viilenevät esimerkiksi alamäessä tai liikennevaloissa seistessä, tulee helposti kylmä.

Kerrospukeutuminen toimii pyöräillessä juuri tästä syystä hyvin. Yhden erittäin lämpimän vaatteen sijaan käytössä on muutama ohuempi kerros, joita voi vaihdella kelin ja matkan mukaan.

Lähdössä saa jopa tuntua hieman viileältä. Jos jo paikallaan seistessä on todella lämmin, aktiivisen ajon aikana vaatetta on usein liikaa.

Tässä on toki paljon henkilökohtaisia eroja. Yksi tarkenee ohuessa paidassa pitkälle syksyyn, toinen tarvitsee hanskat heti lämpötilan laskiessa alle kymmenen asteen. Muutaman ajokerran jälkeen oma sopiva yhdistelmä löytyy yleensä nopeasti.

Syksyn vaihtelevassa säässä kunnollinen sadeasu tekee pyöräilystä huomattavasti mukavampaa, kun tuuli ja vesi eivät pääse jäähdyttämään ajajaa.

Aluskerros pitää ihon kuivempana

Ihoa vasten olevan vaatteen tärkein tehtävä ei ole muodostaa paksua lämpökerrosta. Sen pitäisi ennen kaikkea siirtää kosteutta pois iholta.

Ohut tekninen aluspaita tai esimerkiksi merinovillainen paita toimii syksyllä yleensä paremmin kuin raskas puuvillainen paita. Puuvilla imee kosteutta itseensä ja kuivuu hitaasti, mikä ei juuri haittaa rauhallisella lyhyellä matkalla mutta tuntuu selvemmin pidemmässä tai vauhdikkaammassa ajossa.

Lämpötilan laskiessa aluskerrosta voi vahvistaa. Syksyn alussa lyhythihainen paita saattaa riittää. Myöhemmin pitkähihainen alusasu on käytännöllinen, ja lähes nollakelissä myös jalkojen alle voi lisätä ohuen kerraston.

Silti kerrosten määrää kannattaa suhteuttaa siihen, miten kovaa ajaa. Rauhallinen kaupunkipyöräily ja reipas tunnin lenkki ovat vaatetuksen kannalta kaksi eri asiaa.

Välikerroksella säädetään lämpöä

Aluskerroksen päälle tuleva välikerros ratkaisee pitkälti sen, kuinka lämpimältä kokonaisuus tuntuu.

Leudolla syyskelillä erillistä välikerrosta ei välttämättä tarvita lainkaan. Kun lämpötila laskee, ohut fleece, villapaita tai muu hengittävä pitkähihainen kerros tuo lisää lämpöä ilman, että vaatetuksesta tulee heti raskas.

Hyvä välikerros on sellainen, jonka saa tarvittaessa helposti pois.

Tämä korostuu esimerkiksi työmatkalla, joka alkaa kylmänä aamulla mutta ajetaan takaisin iltapäivällä useita asteita lämpimämmässä säässä. Sama vaatetus ei välttämättä ole järkevä molempiin suuntiin.

Pidemmällä matkalla pieni, helposti mukaan pakattava lisäkerros on usein hyödyllisempi kuin erityisen paksu lähtövaatetus.

Kädet paljastavat nopeasti, että kesä on ohi

Sormet ovat usein ensimmäinen paikka, jossa syyskylmyys alkaa tuntua.

Paljailla käsillä voi vielä pärjätä leudolla säällä, mutta lämpötilan laskiessa ohuet täyssormihanskat lisäävät mukavuutta huomattavasti. Kylmemmällä kelillä kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti hanskan tuulensuojaan.

Pelkkä paksuus ei ratkaise asiaa. Ohutkin hanska voi tuntua lämpimältä, jos kylmä ilmavirta ei pääse suoraan materiaalin läpi.

Käsineiden pitää samalla mahdollistaa jarrujen ja vaihteiden normaali käyttö. Erittäin paksuilla hanskoilla sormet saattavat olla lämpimät, mutta pyörän hallinta muuttua kömpelöksi.

Liikenneturvakin nostaa kylmän kelin pyöräilyssä esille juuri käsien suojaamisen: sormien olisi pysyttävä lämpiminä niin, etteivät ne kohmetu ajon aikana.

Kylmät ja märät jalat pilaavat matkan nopeasti

Jalkojen kohdalla ongelma on usein kylmän lisäksi vesi. Kun lämpötila laskee lähelle nollaa, lämpöpohjalliset voivat tehdä pitkistä pyörämatkoista huomattavasti miellyttävämpiä.

Sateella eturenkaasta ja tien pinnasta nousee jatkuvasti roiskeita. Vaikka takki pitäisi ylävartalon kuivana, tavalliset kengät voivat kastua suhteellisen nopeasti.

Vettä kestävät kengät tai kenkien päälle tulevat suojat auttavat etenkin pidemmillä matkoilla. Lyhyessä työmatka-ajossa käytännöllinen vaihtoehto voi olla myös se, että määränpäässä on kuivat vaihtokengät. Märän työmatkan tai lenkin jälkeen kengänkuivain auttaa saamaan ajokengät kuiviksi ennen seuraavaa pyöräilykertaa.

Sukkien kohdalla sama periaate toimii kuin muussakin pukeutumisessa: märäksi kastuva ja pitkäksi aikaa kosteaksi jäävä materiaali tuntuu kylmältä.

Paksuin mahdollinen sukka ei kuitenkaan aina ole lämpimin. Jos kenkä muuttuu liian tiukaksi, varpaille jää vähän liikkumatilaa ja jalkojen verenkierto voi heikentyä. Hiukan väljyyttä on hyvä jäädä.

Jalat viilenevät pyöräillessä helposti etenkin kostealla säällä, ja merinosukat ovat hyvä vaihtoehto pitämään jalat lämpiminä viileillä syyslenkeillä.

Pää, korvat ja kaula kaipaavat suojaa

Pyöräilykypärän ilmanvaihto on lämpimällä säällä miellyttävä ominaisuus. Marraskuun vastatuulessa samat aukot alkavat tuntua toisella tavalla.

Ohut kypärän alle sopiva pipo tai kypärähuppu suojaa päätä ilman, että kypärän istuvuus muuttuu olennaisesti. Kaulaa voi suojata ohuella tuubihuivilla tai vastaavalla vaatteella, jonka saa tarvittaessa nostettua ylemmäs kasvojen suojaksi.

Paksua tavallista pipoa ei kannata tunkea väkisin kypärän alle, jos se muuttaa kypärän asentoa tai tekee kiinnityksestä huonon.

Suomessa pyöräilijän on lain mukaan yleensä käytettävä asianmukaista suojakypärää. Liikenneturva korostaa myös sitä, että sopivan kokoinen ja oikein istuva kypärä suojaa parhaiten.

Syksyllä myös silmien suojaamisesta on hyötyä

Ajolasit eivät ole vain aurinkoista kesäpäivää varten.

Syksyllä silmiin osuva kylmä ilmavirta voi saada silmät vuotamaan. Sateessa taas pisarat osuvat kasvoihin juuri silloin, kun pitäisi nähdä tien pinta mahdollisimman tarkasti.

Kirkkaat tai vain kevyesti sävytetyt lasit voivat auttaa. Pimeään aikaan tummista linsseistä ei luonnollisesti ole hyötyä.

Lasit suojaavat myös pieneltä soralta, lialta ja renkaista lentävältä vedeltä.

Lukuvinkki: Sisäpyöräily Suomen loppusyksyyn ja talveen

Pimeä muuttaa pyöräilyn enemmän kuin kylmyys

Loppusyksystä työmatka voidaan ajaa aamulla hämärässä ja palata kotiin pimeällä. Siksi valot eivät ole pyörässä vain mukavuusvaruste.

Suomessa polkupyörässä on pimeän ja hämärän aikaan ajettaessa oltava valkoinen tai vaaleankeltainen valo eteen ja punainen valo taakse. Polkupyörässä pitää lisäksi olla valkoinen etuheijastin, punainen takaheijastin sekä valkoiset tai ruskeankeltaiset sivuheijastimet tai vastaavasti heijastavat renkaat. Valot voivat olla pyörän sijaan myös pyöräilijään tai kypärään kiinnitettyjä.

Käytännössä etuvalolla on kaksi tehtävää. Sen pitäisi tehdä pyöräilijä näkyväksi, mutta pimeällä väylällä sen pitää myös valaista tietä riittävästi.

Kirkkainta mahdollista valoa ei silti kannata suunnata suoraan vastaantulijoiden silmiin. Etuvalon suuntaaminen tien pintaan parantaa omaa näkyvyyttä ilman tarpeetonta häikäisyä.

Valojen toiminta kannattaa tarkistaa jo ennen kuin niitä todella tarvitaan. Syksyn ensimmäinen täysin pimeä kotimatka ei ole paras hetki huomata, että koko kesän laatikossa ollut valo on tyhjä.

Heijastavuus auttaa erityisesti sivuilta havaitsemisessa

Valot eivät tee heijastimista tarpeettomia.

Etu- ja takavalot näkyvät tehokkaasti kulkusuunnassa, mutta risteyksessä pyöräilijää voidaan lähestyä myös sivusta. Heijastavat yksityiskohdat renkaissa, vaatteissa tai laukussa voivat helpottaa hahmottamista tällaisessa tilanteessa.

Vaatteiden ei tarvitse tämän vuoksi olla kokonaan neonvärisiä. Pienetkin heijastavat pinnat liikkuvissa kohdissa, esimerkiksi jaloissa, erottuvat pimeässä hyvin.

Liikenneturvan mukaan kirkas vaatetus ja heijastavat materiaalit helpottavat pyöräilijän näkymistä muulle liikenteelle.

Kun työmatka tai lenkki osuu hämärään aikaan, kypärävalo tuo lisävaloa sinne, mihin katse ja ajosuunta kulloinkin kohdistuvat.

Lokasuojat ovat syksyllä yllättävän suuri mukavuusvaruste

Sateen jo loputtua tie voi olla märkä vielä tuntikausia.

Ilman lokasuojia vesi ja lika nousevat renkaista suoraan housuille, kengille ja selkään. Siksi kunnolliset lokasuojat vaikuttavat syyspyöräilyn mukavuuteen enemmän kuin niiden yksinkertainen rakenne antaisi ymmärtää.

Etenkin työmatkoilla ero on huomattava. Kevyt sade ei välttämättä edes vaadi varsinaista sadeasua, jos suurin osa vedestä olisi muuten tullut märästä tienpinnasta.

Pitkä etulokasuoja vähentää samalla jalkoihin lentävää vettä. Pitkä takalokasuoja suojaa omaa selkää ja myös takana ajavaa.

Märät lehdet voivat olla liukkaampia kuin ne näyttävät

Syksyn tienpinta ei muutu hankalaksi vasta ensimmäisellä lumella.

Märät lehdet, muta, puiden juuret ja maalatut tiemerkinnät voivat olla liukkaita. Erityisesti märkä lehtikerros saattaa näyttää harmittomalta mutta vähentää renkaan pitoa selvästi.

Liikenneturvan mukaan Suomessa liukkaiden kelien kausi voi alkaa jo lokakuussa, ja myös märät lehdet voivat tehdä pyöräteistä liukkaita.

Liukkaalla kannattaa välttää yhtäkkisiä ohjausliikkeitä ja voimakasta jarruttamista kesken kaarteen. Nopeuden vähentäminen jo ennen mutkaa jättää enemmän pelivaraa.

Kun yöpakkaset alkavat toistua ja aamuihin ilmestyy kuuraa, alkaa olla aika arvioida myös renkaiden sopivuutta. Nastarenkaat kuuluvat varsinaisesti talvipyöräilyyn, mutta raja syksyn ja talven välillä ei Suomessa seuraa kalenteria. Liikenneturva suosittelee harkitsemaan nastarenkaita, kun yölämpötila painuu pakkaselle ja aamuisin esiintyy kuuraa.

Jarrut ja ketju joutuvat märällä kovemmalle

Syksy näkyy myös pyörässä.

Vesi, kura ja tien lika päätyvät ketjuun, rattaisiin ja jarrujen ympärille. Ketju kannattaa pitää puhtaana ja voideltuna, eikä jarrujen kuntoa ole huono ajatus tarkistaa tavallista useammin.

Samalla voi tarkistaa renkaiden ilmanpaineet sekä valojen ja heijastimien kiinnitykset.

Pyörää ei tarvitse pestä perusteellisesti jokaisen sadelenkin jälkeen. Pahimpien kurien poistaminen ja voimansiirron pitäminen kohtuullisen puhtaana helpottavat kuitenkin käyttöä ja vähentävät sitä hetkeä, jolloin kosteana syysaamuna huomaa ketjun pitävän aivan uusia ääniä.

Mitä päälle viiden asteen vesisateeseen?

Juuri tähän kysymykseen ei ole yhtä kaikille toimivaa vastausta, mutta lähtökohtana voisi olla pitkähihainen kosteutta siirtävä aluskerros, kevyt lämpöä tuova välikerros ja tuulen sekä sateen pitävä kuori. Jaloille sopivat sään mukaan pitkät housut tai ohuen kerraston ja kuorihousujen yhdistelmä. Lisäksi tarvitaan sormet suojaavat hanskat sekä tarpeen mukaan ohut pipo tai muu kypärän alle sopiva suoja.

Jalkojen kuivana pitäminen kannattaa huomioida erikseen.

Jos matkaa on vain pari kilometriä ja vauhti rauhallinen, tavalliset sadevaatteet voivat olla täysin riittävät. Kahdenkymmenen kilometrin reippaalla lenkillä hengittävyydellä on jo paljon suurempi merkitys.

Varustuksen ei siis tarvitse olla monimutkainen. Käytännössä syksyllä kannattaa ennen lähtöä tarkistaa viisi asiaa: lämpötila, tuuli, sateen mahdollisuus, valoisuus ja tien mahdollinen liukkaus. Niiden perusteella vaatetusta on helpompi säätää kuin pelkän lämpömittarin mukaan.

Syksyllä mukavuus syntyy pienistä asioista

Syksyllä pyöräilyn vaikein osa on usein ensimmäinen lähtö huonolla säällä.

Ikkunan takana näyttää pimeältä, tien pinta kiiltää sateesta ja lämpömittari näyttää neljää astetta. Ajatus lämpimästä autosta tai bussista tuntuu siinä vaiheessa varsin järkevältä.

Kun vaatetus toimii, tilanne muuttuu nopeasti.

Sormet eivät palele. Viima ei pääse takin läpi. Selkään ei roisku vettä jokaisesta lätäköstä. Valot ovat jo pyörässä, eikä pimeys tunnu samalla tavalla epämiellyttävältä.

Silloin syyspyöräily ei oikeastaan vaadi erityistä karaistumista. Se vaatii lähinnä hieman erilaisen varustuksen kuin kesällä.

Kaikkea ei myöskään tarvitse hankkia kerralla tai edes hankkia erityisesti pyöräilyä varten. Moni tavallinen ulkoiluvaate toimii hyvin. Olennaisempaa on ymmärtää, mitä vaatetukselta kulloinkin tarvitaan: iholle mahdollisimman kuiva kerros, tarvittaessa lämpöä väliin ja päälle suoja tuulelta sekä sateelta.

Kun lisäksi kädet, jalat ja pää pysyvät lämpiminä ja pyörän valot ovat kunnossa, pyöräilykauden ei tarvitse Suomessa loppua ensimmäiseen kylmään sadepäivään. Syksyn keli voi olla märkä, viileä ja pimeä – ajomatkan ei tarvitse tuntua siltä.

Lue myös parhaat pyöräilyaiheiset vertailumme.

Usein kysytyt kysymykset pyöräilystä syksyllä