Keittiön kulmakivi on useimmiten vaatimaton leikkuulauta. Sen päällä pilkotaan yrttien miedot lehdet, leivotaan raskas taikina ja nirhaistaan pois kalan viimeiset ruodot. Vaikka lauta on arjen työjuhta, se jää helposti unohduksiin, kun talkoissa kiillotetaan paistinpannuja tai teroitetaan veitsiä.
Asian laiminlyönti kostautuu nopeammin kuin moni kuvittelee, sillä hoitamattoman laudan pinnalle ilmestyy uria, hajut pinttyvät ja bakteerit viihtyvät otollisessa kosteudessa. Jotta keittiön luottomies ei vaihdu kertakäyttöiseksi, on syytä sukeltaa perusteellisesti siihen, miten lauta puhdistetaan, suojataan ja säilytetään.
Materiaalin merkitys
Ensimmäinen askel kohti pitkäikäisyyttä on ymmärtää, mistä laudasta on kyse. Puu, muovi ja bambu kulkevat jokainen omaa polkuaan, eikä yhtä ainoaa hoito-ohjetta voi painaa jääkaapin oveen. Puulauta, oli se sitten vaahteraa, pyökkiä tai pähkinää, nauttii öljystä, joka sulkeutuu huokosiin ja torjuu veden.
Muovilaudalle sen sijaan riittää täsmällinen pesu kuumalla vedellä ja säännöllinen vaihto, koska syvät viillot antavat bakteereille piilopaikan. Bambu on puumainen, mutta sen kuiturakenne tekee siitä vähemmän huokoisen, joten se kestää kosteutta hieman paremmin. Silti myös bambu rakastaa ohutta öljykerrosta. Kun materiaalin erityispiirteet on selvillä, hoito muuttuu huomattavasti loogisemmaksi.
Pesu oikea-aikaisesti
Pinttyneet tahrat syntyvät usein vain siitä, että lauta jää lojumaan tiskialtaan reunalle. Paras hetki puhdistukselle on heti ruoanlaiton jälkeen, kun lika ei ole ehtinyt kuivua puurautojen syihin tai muovin uurteisiin.
Puulaudan voi huuhdella lämpimällä vedellä ja hangata harjalla, joka ei ole liian karhea. Saippuana toimii mieto astianpesuaine, sillä vahvat kemikaalit vievät öljyn mennessään ja kuivattavat pinnan. Muovilauta kestää kovempaa kyytiä ja sietää jopa astianpesukoneen kuumuuden, kunhan valmistaja ei nimenomaisesti kiellä sitä.
Pientä varovaisuutta noudattaen leikkuulauta voidaan joskus desinfioida kiehuvalla vedellä. Puulle tämä on teholiike, jota ei kannata toistaa liiaksi, koska nopea lämpötilanvaihtelu saattaa vääntää laudan kieroksi. Muoville kiehuva vesi on tutumpi tuttavuus, mutta sekin voisi muovata laudan kaartumaan, mikäli materiaali on kovin ohutta.
Kuivaus ja säilytys
Puhdas lauta ei vielä ole pelastettu, jos se jää märäksi. Vesipisarat hautovat puun turvoksiin ja muodostavat lämpimässä keittiössä kasvualustan mikrobeille. Kuivauksen yksinkertaisin keino on taputella pinta puhtaalla keittiöpyyhkeellä ja asettaa lauta pystyyn telineeseen, jossa ilma kiertää molemmin puolin. Vaakatasoon pinottu lauta pysyy kosteana paljon pidempään. Kun laudan pohjaan kiinnittyy paksu vesivyöhyke, kaareutuminen on jälleen vaarana.
Säilytyspaikka ratkaisee seuraavan vaiheen. Aurinko tuo mukanaan valon ja lämmön lisäksi myös UV-säteilyä, joka voi haalistaa puupinnan ja kuivattaa sen paikoitellen liiaksi. Parempi vaihtoehto on hyllyn syrjässä oleva ilmava kolonen, jonne lauta sujahtaa pystyasentoon muiden keittovälineiden lomaan.
Lukuvinkki: Leikkuulaudan hygienia
Säännöllinen öljyäminen
Öljy on puisten ja bambuisten lautojen henkivakuutus. Se sulkee huokoset, hylkii vettä ja estää ruoan hajuja pureutumasta pintakerroksen alle. Monet vannovat pellavaöljyn nimiin, toiset valitsevat mineraaliöljyn, joka ei härskiinny, ja osa vannoo sulatetun mehiläisvahan seoksen puolesta. Menetelmä on lähes samanlainen riippumatta öljystä. Aluksi pinta hiotaan kevyesti hienolla hiekkapaperilla, jos se on rosoinen. Sen jälkeen öljyä valutetaan pieni loraus keskelle lautaa ja hierotaan se koko pintaan pyörivin liikkein puhtaalla kankaalla.
Öljyn tulisi imeytyä vähintään yön yli. Liika aine pyyhitään pois, ettei siitä jää rasvainen kalvo, joka tartuttaa helposti pölyn ja muruset. Uusi lauta saattaa kaivata öljyä useita kertoja ensimmäisen kuukauden aikana, kun taas vanha, säännöllisesti huollettu lauta pärjää levolla pari kolme kuukautta ennen seuraavaa käsittelyä. Öljyämisen rytmi löytyy lopulta kokeilemalla: jos vesi ei enää helmeile pinnalla, on aika tarttua öljypulloon.
Tahrojen ja hajujen poistaminen
Sipuli ja valkosipuli jättävät vahvan tuoksun, joka voi tarttua seuraavaan omenaviipaleeseen, ellei lauta saa erityishoitoa. Yksi perinteinen konsti on ripotella karkeaa merisuolaa kostealle laudalle ja hiertää sitä sitruunan puolikkaalla. Suola kuorii kevyesti ja sitruunahappo vaalentaa tummentumat. Lopuksi lauta huuhdellaan ja kuivataan huolellisesti.
Etikka on toinen keittiön luottoapulainen. Kaksi osaa vettä ja yksi osa väkiviinaetikkaa sekoitetaan sumutinpulloon. Puhdas lauta suihkutetaan kauttaaltaan ja neste annetaan vaikuttaa kymmenisen minuuttia, minkä jälkeen se huuhdellaan lämpimällä vedellä. Etikka neutraloi hajuja ja tappaa bakteereita ilman voimakkaita pesuaineita.
Lukuvinkki: Leikkuulaudan materiaalit
Hygienia ja ristikontaminaatio
Kotitalouksissa käytännöllisin ratkaisu on omistaa useampi lauta eri raaka-aineille. Raaka kana, kypsennettävät lihat, tuoreet vihannekset ja leipä saavat kukin oman alustansa. Näin ehkäistään ristikontaminaatiota eli bakteerien siirtymistä ruoka-aineesta toiseen. Jos useita lautoja ei ole, riittää, että sama lauta pestään kuumalla vedellä, saippualla ja harjalla aina raakojen eläinperäisten tuotteiden käsittelyn jälkeen.
Keittiövaakoja ja veitset saa yleensä puhdistettua helposti, mutta leikkuulaudan uurteisiin voi jäädä salakavalia taskuja. Siksi tarkka harjaus on välttämätöntä. Puulaudan syyt aukeavat, jos veitsi on terävä ja kova puu pehmenee kosteana. Kun syvät viillot alkavat kerätä tummaa likaa, on viimeistään aika hioa ja öljytä pinta.
Mitä tehdä naarmuille ja urille
Vaikka lauta olisi valmistettu kovasta jalopuusta, ajan kuluessa sen pintaan syntyy viiltoja. Pienet naarmut kuuluvat elämään eivätkä haittaa käyttöä, kunhan ne pysyvät matalina. Syvemmät urat saa tasoitettua hiomalla. Hiontaan sopii hiekkapaperi, jonka karkeus on aluksi 120. Sillä poistetaan syvimmät uurteet. Sen jälkeen jatketaan karkeudella 220, jolloin pinta muuttuu taas silkkiseksi.
Hiontapöly pyyhitään ensin kuivalla liinalla ja lopuksi kostealla, jotta puuhun ei jää hiekkaa. Kuivunut lauta öljytään kuten aiemmin kuvailtiin. Hiominen ei pelkästään silota pintaa, se myös tuo esiin puun kuvioita ja väriä, jotka olivat piilossa vuosien käytön jäljiltä. Näin lauta saa uuden ilmeen ilman, että tarvitsee ostaa kokonaan uusi.
Kun lauta täytyy uusia
Mikään esine ei kestä ikuisesti. Jos lauta on vääntynyt propelliksi, jos siihen on syöpynyt pysyviä mustia pilkkuja homeen takia tai jos syvät uurteet kohoavat tummana verkostona, edes perusteellinen hionta ei ehkä enää riitä. Muovilauta puolestaan on syytä vaihtaa, kun se on täynnä vaaleita viiltoja, joita ei saa puhtaaksi harjalla ja jotka tuntuvat sormissa karhealta. Silloin bakteerit saavat turhankin turvallisen kodin.
Vanhan puulaudan voi silti kierrättää esimerkiksi grillin sytykkeenä tai puutarhan kasvilaatikon pohjalaudaksi, kunhan sitä ei ole kyllästetty kemiallisilla öljyillä. Muovilauta siirtyy sekajätteeseen tai muovinkierrätykseen kunnan ohjeiden mukaan. Näin keittiövälineiden kiertokulku pysyy hallittuna eikä tavara päädy kaatopaikalle turhaan.
Usein kysytyt kysymykset
Puulauta pestään viipymättä käyttökerran jälkeen. Lämmin vesi yhdistettynä mietoon astianpesuaineeseen riittää, kun vaahto hierotaan pintaan pehmeällä harjalla. Harja irrottaa rasvan ja tärkkelyksen, mutta ei repäise syitä. Lauta huuhdellaan huolellisesti ja taputellaan kuivaksi liinalla. Upotusveteen sitä ei jätetä, koska jatkuva kosteus turvottaa kuituja ja vääntää pintaa.
Mineraaliöljy on hajuton ja väritön, eikä se härskiinny varastoinnin aikana. Kasviöljy puolestaan voi ajan myötä muuttua tahmaiseksi ja tuoksua tunkkaiselta, jolloin se kerää helposti likaa. Kun mineraaliöljy levitetään ohuelti ja annetaan imeytyä rauhassa, se sulkee laudan huokoset ja hylkii vettä. Näin puu säilyttää luonnollisen kosteustasapainonsa.
Uuden laudan öljykerros kannattaa uusia kahden viikon välein ensimmäisen kuukauden aikana, koska tuore puu imee ainetta innokkaasti. Sen jälkeen riittää yleensä kolmesta neljään kertaa vuodessa, jos keittiön sisäilma on tavallisen kuiva. Helppo testi on roiskia muutama vesipisara laudalle: jos pisarat jäävät helmeilemään, suoja toimii edelleen. Jos pisarat katoavat hetkessä pinta tarvitsee uuden käsittelyn.
Muovilauta kestää konepesun, mikäli valmistaja on sen sallinut. Pitkä kuuman veden jakso voi kuitenkin pehmentää muovia ja kaartaa sen reunoja, joten lauta kannattaa asettaa pesukoriin suoraan eikä vinottain. Puulauta ei pidä pesukoneesta, sillä jatkuva kuumuus ja pesuaineet kuivattavat pintaa rajusti ja lisäävät halkeamien vaaraa. Samat ohjeet koskevat bambua, vaikka se on puuta tiheämpää.
Sipulin öljyt pinttyvät puuhun nopeasti. Ripottele karkeaa merisuolaa hiukan kostealle laudalle ja hiero aluetta puolikkaalla sitruunalla. Suola hankaa kevyesti, ja sitruunan happo neutraloi tuoksun. Lopuksi huuhdotaan lämpimällä vedellä ja kuivataan. Vaihtoehtoisesti yksi osa väkiviinaetikkaa sekoitettuna kahteen osaan vettä suihkutetaan laudalle ja annetaan vaikuttaa kymmenen minuuttia ennen huuhtelua.